Koillismaan Akka
KOILLISMAAN AKKA — PERINTEIKÄSTÄ KUTOMISTA POHJOISESTA
Juuret kutomiseen sain jo lapsuudenkodissa. Kangaspuut olivat ihmeellinen laite. Koko kylän naisväki ja meidän perhe hääri kangaspuiden kimpussa.
Äiti kutoi kauniita räsymattoja. Vanhoja vaatteitamme oli leikelty ja ne odottivat pärekorissa kutomista. Voi ihanuus, kun itse pääsin kutomaan pikku mattoa!
Innostus vain lisääntyi päästessäni kesälomalla kutomakurssille naapurikylän koululle. Raanu, jonka tuolloin kudoin, on vieläkin seinällä ja aikaa on vierähtänyt siitä jo 40 vuotta.
Käsillä tekeminen oli lapsuudessani ainoa harrastus perusliikunnan lisäksi. Piirtäminen viehätti. Jos vaan isällä sattui olemaan traktoritallissa maalipurkkeja, nekin kerkisin käyttämään maalauksiini selkäsaunan uhallakin. Nyt jälkeenpäin asia vain huvittaa.
Piirustusarvosanani oli kouluaikoina kymppi. Rakastin värien käyttöä, mikä varmaankin johtuu siitä, että sain lapsena isältä tuliaisina Porvoon liidut ja sakura -merkkisiä väriliituja. Vein liidut kansakouluun piirustustunnille ja tulihan väriä piirustuksiini!
Opiskellessani Kuopion Koti-ja Taideteollisessa oppilaitoksessa kudontaa, pääsin toteuttamaan värienkäyttöä langoilla. Kumma kyllä useimmat opiskeluaikaiset kudonnaiset ovat aika neutraaleja väreiltään. Kuopiossa kangaspuiden ja kutomisten alkeet selvisivät lopullisesti ja intoni vain lisääntyi.